Tai sitä olen odottanut koko kesän, kun loman alku satoi ja loppu ajan oli niin kuuma, ettei pystynyt melkein mitään tekemään. Jotain pientä kumminkin.

Alkulomasta pärrättiin sadetta, loikoiltiin ja siivottiin esim. kirjahyllystä turhia kirjoja plikalle kirpputorille myyntiin. Mukaan lähti hervoton kasa 1980-luvun mikrokeittokirjoja, joista en yhdestäkään ole koskaan mitään tehnyt. Ja nykyään mikrossa ei tehdä muuta kuin isännän aamukaurapuuro ja sulatetaan minun aamuleivät. Roskiin sieltä lensi omia lukiokirjoja 1970-luvun lopulta. Eivät enää sisällä varmaan mitään oleellista. ;)

WP_20140713_001-normal.jpg

Juhannuksena isännän kanssa repäistiin ja ajettiin noin 100 kilometriä Virtain Vaskivedelle Myllyniemen lavalle Juhamattia kuuntelemaan 20:n vuoden tauon jälkeen. Ihanan perinteinen lava, josta puuttuivat vallan nämä nykyajan koikkelehtijat ja huitojat. Koko menomatkan satoi, sade taukosi kuin taian iskusta parkkipaikalle päästyämme ja alkoi taas, kun lähdimme yöllä takaisin kotiin. Mikäs tämän mukavampi tapa viettää iltaa kuin kuunnella mukavaa musiikkia ja katsella tälläisiä maisemia:

WP_20140620_005-normal.jpg

Koirapoijaatkaan eivät viitsineet paljon mitään. Odottivat portailla sisälle, jossa ei satanut. Tiitus ylemmällä ja Taavi alemmalla. Ulos mennessä Taavi uskalsi sentään yläportaalle, Tiitus yleensä työnsi nenäänsä ovessa roikkuvan ötökkäverhon läpi, totesi, että sataa - en tuu!

WP_20140613_003-normal.jpg

Loppukesästä Taavi tuuletti mahanahkaansa tuulettimen lähettyvillä. Tiitus kiersi tuulettimen kaukaa.

WP_20140727_001-normal.jpg

Isäntä teki pihaan pitkään kinuamani yrttilaatikot, joihin isäni kanssa istutettiin monivuotista sitruunamelissaa, oreganoa, timjamia, tilliä, ruohosipulia ja lisäksi useammin uusittavaa persiljaa. Ja kuukauden päästä istutuksesta oli laatikko tämän näköinen:

WP_20140803_001-normal.jpg

Ja nykyään sen on kekannut myös pihan kurret, jotka saivat oivan kätköpaikan ja hautaavat sinne siemeniänsä ja jyviänsä. Ja minä jonkun ajan päästä nypin pois milloin mitäkin kasveja. Joku pelätin-systeemi pitää kehitellä, ehkä hävityslistalla olevista videokasettien nauhoista saisi nyt jotain aikaan. Pihassa ovat kurret ja linnut muutenkin riehuneet, sillä punaiset viinimarjatkin ovat loputkin hävinneet räkättien suihin. No jaa eivät ole minun herkkumarjojani muutenkaan.

Tyhjään kulmaan piti ensin siirtää maasta laatikon vierestä pihassa kasvavia ahomansikoita, mutta ne ovat niin mahdottomia leviämään, että siirtynevät vieressä odottavaan toiseen laatikkoon.

Ja tietysti tänä vuonna meidän takapihan pienessä perunaistutuslaatikossa oli perunoita, vieressä oli lisäksi myös isoihin saviruukkuihin perunoita istutettuina. Erikoinen perunalaatu, sillä emme ole koko kesänä huomanneet kukkia varsissa, mutta perunoita on ainakin saviruukuissa. Harmittaa, kun en pussia laittanut talteen istuttaessani. Minähän ostan ihan ruokakaupasta perunat ja jätän pussin kuistille keväällä itämään. Sen muistan, että olivat tosi hyviä, mutta outo lajike.

WP_20140817_001-normal.jpg

Ja tämä on saalis noista ruukuista, laatikon perunat saavat vielä kasvaa. Ovat ihan yhtä hyviä kuin kaupan pussissa, täysin ruvettomia ja erinomainen perunalajike.

WP_20140817_002-normal.jpg

Kävimme myös tapaamassa isäni 10- vuotta vanhempaa sisarta, 88-vuotiasta. Samalla tapasimme hänen tyttärensä,  serkkumme, oman ikäiseni. Isän perheen 10:stä lapsesta on elossa kuusi, iältään 75, 77, 78, 83, 85 ja 88. Huikea sisarusparvi. Alla oleva kuva on suunnilleen vuodelta 1937, kuvasta puuttuu kolme nuorinta poikaa ja mukana ovat vielä ainakin äidin äiti Selma edessä keskellä istumassa sekä oletan että isän äiti Enna takana seisomassa. Vierailemamme sisar seisoo takana toisena vasemmalta. Isäni istuu isänsä sylissä.

perhekuva%201937-normal.jpg

WP_20140718_003-normal.jpg

Isäntä täytti 60 juhannuksen alla ja synttärikahvit keitettiin vasta heinäkuun puolessa välissä. Joten pahimpaan helleaikaan minä seison keittiössä ja leivon 30:lle henkilölle. Onneksi isällä on taloyhtiössään kylmäkellari, johon leipomukset sai vietyä. Erikoiseksi tilaisuuden teki, että mukaan oli kutsuttu myös plikan Iskon vanhemmat, jotka tulivat paikalle Kannonkoskelta asti keski-Suomesta. Oli meidän ensimmäinen tapaaminen.

Onneksi sitten alkoi työt ja pääsi töihin viilentymään. Tosin aamuheräämiset oli aluksi ihan hakusessa, kesti muutaman viikon ennen kuin rytmi löytyi. Palasin perin tyhjälle työpaikalle, kun kaikki muut olivat vielä lomalla, nyt jo taas töissä.

Syksyä odotellessa.