Ei olisi pitänyt sitä hulabaloota edellisessä kirjoituksessa manata.

Nuoren parin muutto on nyt vihdosta viimein ohi, muuttopäivän jälkeen seuraava viikko rumbattiin tavaroita paikoilleen, jotta saivat järjestää tuparit ja syntymäpäivänsä.

Saldo muutosta oli, että Iskon läppäri varastettiin pakettiautosta sitä purettaessa. Ehtivät jo rikosilmoituksen tehdä ja me ostimme heille uuden. Ja sitten isäntä oli kertonut pakettiauton lainanneen firman ihmiselle varkaudesta, johon tämä oli tokaissut, että onko se tämä, kun tämä löytyi auton takaosasta? Olihan se ja vieläpä ihan ehjänä lenneltyään tyhjässä tavaratilassa. Tilanne rauhoittui pikkuhiljaa.

Seuraavaksi plikka ajoi kotiin töistä ja tösäytti ruuhkassa toisen auton perään autonsa nokkapellin vekille. Auto piti katsastaa muutaman viikon sisällä, sen korjaus tulisi maksamaan enemmän kuin mitä sen arvo on, joten nyt se seisoo meidän pihassa odottamassa jatkotoimenpiteitä.

Alkujärkytyksen jälkeen alkoi julmettu auton haku. He tarvitsevat töidensä takia omaa autoa, sillä täällä ei viikolla su-to ravintolatyöntekijä pääse puolen yön jälkeen bussilla kotiin ennen klo aamu 5:ttä. Auto löytyi ja nyt sitä maksavat vähän kolmatta vuotta.

Helmi käy useammin poitsuja katsomassa muutettuaan tuohon noin kilometrin päähän. Tässä kuului komento seiso, yksikään ei totellut isäntää, kun makupala kiinnosti enemmän. Vasemmalta lukien Tiitus, Helmi ja Taavi:

koirakolmikko-normal.jpg