Siksi luulen sen muodostuvan - siis plikan ja Isko-poitsun huhtikuun vaihteeseen sijoittuvan muuton.

Isko muutti jo plikalle, joten tämän vajaan 2kk väliajan meidän pihasauna (jota emme talvisin lämmitä kuin jouluna) ja sen saunakamari on täynnä hänen tavaroitaan. Näin ei tarvinnut vuokrata varastoa, kun plikan nykyiseen asuntoon eivät tavarat olisi mahtuneet. Mukanaan hän vei vain tarpeellisen. Viedään sitten suoraan täältä uuteen asuntoonsa, joka sijaitsee meiltä kilometrin päässä ja papallensa suunnilleen saman verran. Asunto on aivan ihana kerrostalon saunallinen päätykolmio, joten oven ohi kulkijat eivät häiritse Helmiäkää liiaksi.

Isko on oppinut pikkuhiljaa rentoutumaan ja päästää välillä jopa vitsin tai parikin, tosin vain meille. Ainoat asiat, minkä kanssa hänellä on vielä totuttelemista, on tämä meidän hölöpölötys sekä se, että mennään mihin sukutapaamiseen vain, on paikalla vähintään 10 ihmistä, jotka kaikki puhuvat yhteen ääneen sikin sokin sekaisin. Pari kertaa on Isko todennut, että miten te kuulette toisianne? Ollaan kuulemma vielä kovaäänisiäkin :D Mutta tosi mukava poika kaikin puolin.

Minä olen käynyt läpi äidin valokuva-albumeita urakalla, niitä on nytkin odottamassa kymmenkunta skannaamista. Kuvathan olen vuosien varrella varmaan satoja ellei tuhansiakin kertoja nähnyt, mutta nyt niitä katselee ihan uusin silmin.

Äitihän oli ompelija ammatiltaan ja meidän ollessa pieniä lapsia, teki meille vaatteet omista vaatteistaan. Joten lapsuutemme kuljimme nyt katsellen melkeinpä mielestäni tämän päivän juhlavaatetasoisissa asusteissa. Kuten esimerkiksi tämä, jossa äidinäitini Hilja seisoo etualalla ja minä taaperran hiekkakasalta hänen luokseen - valkoisessa hameessa ja polvisukissa:

Arsi%20ja%20Hilja%20ja%20min%C3%A4-norma 

Toista mummua mentiin maalle katsomaan näin.

Kirsi_Kihni%C3%B6_60luku_b-normal.jpg

Kuka 60-luvulla syntynyt tyttö muistaa vistin? Isä teki minulle kotipihaan omat pitelijät, kun ei ollut kavereita seisomaan eikä velipoika riittänyt kuin toiseen päähän. Ja nuo ulkoiluvaatteet! Ei ollut trikoota vielä, farkut sentään - veljellä.

vistinhyppy_b-normal.jpg

Ja hiihtämässä käytiin näin sopivilla vaatteilla. On muuten minun viimeisiä kertojani.

leikki4-normal.jpg

Myöhemmin materiaalit vaihtuivat trikooseen ja plyysiin, hänen ollessa Suomen Trikoolla töissä. Tänä päivänä en suostu vilkaisemaankaan plyysisiä vaatteita pidettyäni niitä taukoamatta 15 vuotta. Trikooseen ei muodostunut niin voimakasta kammoa.