Enpä tiennyt edellistä kirjoitusta kirjoittaessani, mitä yö toisi tullessaan. Seuraavana yönä kahden aikaan sain veljeltäni soiton, että äiti on kuollut. Isä oli puolen yön jälkeen soittanut hänelle, että ei saa äitiä hereille. Ambulanssi kutsuttiin paikalle, mutta mitään ei ollut enää tehtävissä. Paikalle mennessäni siellä oli poliisit ja ruumisauton kuljettajat.  Kuinka kauniin kohteliaasti he kaikki käyttäytyivätkään.

Niin yllättäen päättyi vanhempieni 52 - vuotinen avioliitto ja äidin 73:n vuoden elämä.  Hän olisi ensi viikolla täyttänyt 74. Kuolisyy selviää myöhemmin, sitä odottelemme. Itse epäilemme sydänkohtausta oireiden perusteella.

Äiti on siunattu, muistotilaisuus vietetty, uurnanlasku on vielä edessä.  Ainoa lapsenlapsensa plikka lauloi sekä kirkossa että muistotilaisuudessa ihan omasta tahdostaan. Kaikki ihailimme hänen voimakkuuttaan tehdä niin. Kirkossa laulu tapahtui kyynelten läpi.

Tilaisuuksissa oli paikalla perheen lisäksi äidin veli ja sisar jälkikasvuineen ja kuolleen sisarensa lapset sekä lukematon ystävä joukkonsa, jotka ovat kulkeneet äidin matkassa lapsuudestaan lähtien. Meitä oli noin 35.

78-vuotiaalle isällemme tämä on tuonut suuren muutoksen, sillä äiti oli hänen omaishoitajansa isän sairastaessa alzheimeria. Hän on nyt opetellut olemaan päivät itsekseen kotona. Illoin minä tai veljeni olemme olleet hänen kanssaan siihen asti, kun hän menee nukkumaan. Hänen tautinsa vaikeuttaa nimenomaan kodin ulkona kulkemista, kotonaan hän pystyy olemaan. Kotikuntamme vanhuspalveluista olemme hyvin jouheasti saaneet hänelle mm. kotisairaanhoidon ja ateriapalvelun. Viikonloput hän on meillä jommallakummalla.

Isä on hyvin maanläheinen ihminen, joka tuntuu hyväksyneen tapahtuneen. Toki hän suree, mutta tuntuu ajoittain jopa helpottuneelta.  Hän koki elämän tehtäväkseen äidin viimeisen elinvuoden aikana hänen 24h vahtimisen. Hän mm. heräsi öisin monta kertaa tarkistamaan hengittääkö äiti. Ja nyt kuukausi tapahtuman jälkeen häneltä on kuultu mm. kun ei enää ole kylmää ja liukasta, niin sitten mää taas alan kävelemään. Ja muutakin vastaavaa, joka antaa viitettä, että hän suunnittelee eteenpäin. Toivottavasti niin.

Kukat jäivät äidin uurnaa odottelemaan jä jäätyivät kauniiksi jääkukiksi.

IMG_0171-normal.jpg

1782475_10201014852447006_1967978447_o-n