Ollaan jo monen monta kertaa isännän kanssa suunniteltu alkavamme käydä uudelleen lavatansseissa. Mehän ollaan niissä aikoinaan tavattukin 25 vuotta sitten. Silloin kuljimme lähilavoilla noin 120 kilometrin säteellä ainakin kolme kertaa viikossa. Nyt niin pitkä matka ei enää huvita vaan lähemmäksi haluttaisiin. Perjantaina sitten huomasin, että Kangasalla kolmenkymmenen kilometrin päässä olisi Finlanders. Sitä silloin aikoinaan kierrettiin katselemassa missä olivat, parhaimmillaan montakin kertaa viikossa, siis ainakin minä.

Olimme parkkipaikalla klo 22 ja hyvä, kun paikan saimme, olihan paikka auennut tuntia aiemmin. Suuntasimme sisälle täpötäyteen halliin, joimme kupin kahvia ja ihmettelimme.

Olimme käyneet paikassa varmaan 15 vuotta aiemmin ja sisätilat olivat kokeneet muutoksia. Esiintyjälava oli siirretty toiseen paikkaan ja vanhalla lavalla oli ihan mukava lepotaso penkkeineen. Yhteen nurkkaan oli ilmestynyt baari, meidän mielestä ihan turhaan, kun olemme molemmat sitä mieltä ettei lavoille olisi tarvinnut alkoholitarjoilua tuoda. Eikö ne omat pullot autoissa olisi riittäneet? Molemmille puolille ulos oli tehty pienehkö ulkolattia, jolla pystyi tanssimaan ämyreistä tulevan musiikin tahdissa. Takapuolella näkyi joku tanssivan, etupuolella ei niinkään.

Mutta suurimman huononnuksen oli kokenut tanssilattialla tapahtunut nk. "tanssi". Koko iltana tuli vain yhdet valssit, yhdet jenkat, yhdet tangot, kaikki muu oli samaa vaihtoaskelmössöä. Ja siis jopa valssitkin tanssittiin vaihtoaskelilla. Tai siis toisilla ei sitä voinut kutsua edes vaihtoaskeliksi, kun se oli vain jonkinlaista askellusta. Oltiin niiiiiiin hienoja tanssijoita lenkkikengissä.

Kamalin uudistus oli nämä kädenalihosujat, jotka olivat joka tanssiin ujuttaneet samaa kuviota. Se ei enää tanssia muistuttanut vaan epämääräistä hosumista ja riehumista sinne tänne tonne. Istuimme esimerkiksi lattian reunalla penkeillä, kun pariskunta tuli siihen meidän eteen esittelemään taitojansa. Itse en kyllä välitä, että ohitanssijan takapuoli pysähtyy naamaani tai että varpaani ja jalkapöytäni ovat littanaan tallatut, kun istun paikoillani penkillä jalat melkein penkkini alla. Kymmenennen tallauksen jälkeen oli sitten pakko sanoa, että menkää muualle hosumaan.

Ennen oli periaate, että lattialla ei tölmitä naapuri tanssijoita - ei tallota varpaille tai ettei nainen kyynärpäällään tökkää ketään kipeästi. Nyt se tuntui olevan ihan normaalia. Kaikki tanssivat kyynärpäät tanassa sivulle välittämättä tuon taivaallista ketä sillä sohaisi.

Päädyimme isännän kanssa istumaan puoleksi iltaa ja kuuntelemaan ja seuraamaan sitä tasapaksua mössöä, jota tanssijoiksi olisi pitänyt kutsua. Kaipaamaan jäimme entisajan menoa, jossa vain tanssijoita katsomalla näki tanssin, joka oli menossa, kun koko lavan rytmi vaihtui sen mukaan oliko menossa valssi, tango, fox, humppa, jenkka tai peräti polkka.

Päätettiin isännän kanssa, että etsitään tavallinen lava ja esiintyjät, jotka eivät houkuta tätä koikkelehtija - porukkaa.