Seurailen toisen blogini kautta Taavin veljen omistajaperheen tyttären blogia. Hän on 18-vuotias heppatyttö. Aina silloin tällöin hänen tekstejään lukiessani tulee mieleen plikan kasvuvaiheet ja erilaiset harrastukset, joita hänelle vuosien varrella esittelimme ja yritimme mielenkiintoaan suunnata.

Muistan vieläkin, kun hain plikkaa tarhasta kotiin ja hän istui olohuoneen lattialle kirjansa kanssa, kun oli ensin pistänyt videolle pyörimään muumin. Ja milloin ei "lukenut", piirsi tai teki palapelejä. Ja lauloi lallatteli itsekseen.

Ensimmäinen harrastus, johon häntä yritin suunnata oli tanhut silloisen oman harrastukseni takia. Hän oli silloin noin 4-vuotias ja oli kulkenut mukanani tanhukisoissa ja esityksissä kohta syntymästään lähtien. Ensimmäisten harjoitusten jälkeen oli vastaus: "Mää en sinne mee, kun siellä ei mennä kuin piiri pieni pyörii eikä me saatu mekkojakaan ja mulla oli parina TYTTÖ!" Hänhän oli näynyt minut aina kansallispuvussa ja mies parina. Toisen kerran vielä yritettiin viikon päästä, mutta vastalause oli entistä tiukempi, joten harrastus jäi perin lyhyeksi.

Seuraavana oli vuorossa Näpsä-käsityökoulu, johon hän pääsi ollessaan 7-vuotias. Siellä meni pari vuotta. Sitten hän pääsi musiikkiluokalle ja kuvioon astui kuorossa laulaminen, jota kesti koko ala-asteen ajan. Yläasteelle mennessä olisi pitänyt vaihtaa isompien kuoroon, joten hän lopetti.

Ala-asteella heräsi sitten omatkin kiinnostuksen kohteet, kuten esim. flamenco-tanssi. Yläasteella se vaihtui hiphop- ym. tansseihin, jotka kestivät koko yläasteen. Mukaan tuli improteatteri vähäksi aikaa ja kuorolaulanta jatkui työväenopiston lauluryhmässä. Kitaran soittoa harjoitteli iltaisin kotona erittäin tiiviisti itsekseen, milloin ei kirjoitellut tarinoita.

12 v. tuli mukaan sitten talleilla käyminen ratsastustuntien takia. Ja tuntien välissä hoitoponin takia. Siellä meni muutama vuosi. Ratsastusharrastuksen uudelleen aloitus häntä nyt aikuisena ajoittain vähän kutkuttaa, siihen ei vain nyt ole varaa tai aikaa.