Ei siis repeämä. Ei viime aikoina ole pelkästään riittänyt, että täytän iltani tällä läppärillä ja menneillä suvuillani vaan aikaa on täyttänyt myös nykysuvutkin.

Eli siis:

Viikko sitten käytiin serkkuni tyttären häissä ja tapailtiin sukulaisia.Olin hyvin varautunut nenäliinoin, sillä plikka lauloi morsiusparille kirkossa ja minähän aloitin tihuustamisen jo häämarsilla jatkaen lauluun. Plikka kertoi jälkeenpäin, ettet ollut ainoa, siellä salissa tihusti yks sun toinen, morsiamen isäkin, joka sitten mainitsi plikan ja laulunsa hääjuhlassa isä-puheessaan. Ja niin tirsautti plikkakin, oli hämmästynyt ja otettu hänen maininnastaan. Lopuksi tanssittiin, höpistiin ja syötiin komiasti. Yöllä saatiin muistutus kuinka pimeää on maalla, kun ajelimme 15 kilometriä juhlapaikalta "ihmisten ilmoille". Tultiin meinaan piskuisen hiljaa. Aamulla kahden tunnin yöunien jälkeen poitsuja hakemaan hoidosta hieman nutusin silmin.

Tänään oltiin sitten isännän suvun juhlissa, kun hänen sisarensa lapsenlapsi kastettiin. Nimekseen sai Eevi Julia. Paikalla oli myös 7 kuukautta sitten syntynyt äitinsä veljentytär Melissa. Serkusten yhteiskuvassa on mummuja viisi: kaksi mummua ja kolme isomummua. Pikkutytöt seilasivat sylistä syliin niin mummujensa kuin muiden vieraiden keskellä. Hyvähermoisia tyttöjä, kun kumpikaan ei itkua päästänyt.