Sain tänään päivällä soiton plikalta, että oli saanut ainakin kesäksi itselleen työpaikan aivan Tampereen keskustasta. Nykyinen työnsä päättyy koulujen loppuun. Olen koko kevään seurannut hänen työnhakuansa sinne tänne ja tonne. Vaikkakin tämä nykyinen hakumenetelmä cv:ineen tuntuu niin kätevältä entisaikojen hakemusten kirjoittamisen jälkeen.

Sillä plikka paikan saikin, hakijoita oli melkein sata, suurin osa oli paikkaa hakenut pelkällä sähköpostiviestillä. Plikalle on tehty kunnollinen kuvallinen cv, jonka hän liittää viestiinsä. Sai siitä haastattelijalta kehuja. Alkuperäiset todistukset hänellä on muovitaskuesitekansiossa, jota kuljettaa mukanaan.

Töistä lähtiessäni mietiskelin sitten oman työni hakemista aikoinaan. Jokaiseen paikkaan piti koneella kirjoittaa paperille tietynmuotoinen hakemus, kaikki todistukset kopioida, niihin oikeaksi todistusallekirjoitukset, sitten koko nivaska postiin ja sitten odotettiin joko soittoa haastatteluun tai kiitos-mutta-kirjettä.

Samalla aloin miettimään myös työnkuvani muuttumista. Olen ammatiltani rakennuspiirtäjä, samalla työnantajalla ollut vuodesta 1986. Sitä ennen pari-kolme vuotta yksityisissä toimistoissa.

Käsinhän sitä piirrettiin silloin tussilla ja haka/naruviivaimella vaakatasossa. Sitten tuli piirustuslauta, jota sai vähän säädettyäkin. Tussia vatkattiin, sen kärkeä nuoltiin, koska muste oli jämähtänyt. Muste raaputettiin virheen tullessa piirustusmuovilta / -kuullolta ensin partakoneen terällä ja myöhemmin kirurgin veitsellä pois. Pöydän pintamuovista pestiin pois lyijykynätuhrua päivittäin, sillä kädenselät ja ranteet olivat aina harmaita. Piirustukset rullattiin arkistoon hyllyyn talteen. Ja pitkään siellä olleita rullattiin vastarullalle saadaksemme ne suoraksi edes jollain tavoin. Tekstiä kirjoitettiin sabloonoilla kirjain kerrallaan. Tai kuten minä vapaalla kädellä, sillä se oli huomattavasti nopeampaa. Oli suoraa viivotinta, kolmioviivotinta, kulmaviivotinta, harppia, ympyrä-, ellipsi-, ovi-, vessanpönttö-, ja ties vaikka mitä sabloonaa. Ja kaikki ovat vielä laatikossa muistona menneistä ajoista. Ainoat, jotka ovat jo oikeasti kaatopaikalla ovat graphos-tussit, sillä ne ovat totaalisesti jämähtäneitä. Tai no niitä edeltävä versio, joilla aloittelin, on tallessa laatikossani. Se oli se varsi, johon vaihdettiin irtoteriä, johon mustepullosta tipottain laitettiin piirrettäessä mustetta.

1990 -luvulla tuli ensimmäinen tietokone. Yksi kappale kymmentä ihmistä kohti. Äitiyslomani aikana. Töihin tultuani illalla ammattikoululle ohjelmakursseille. Pikkuhiljaa koneet lisääntyivät meidän nuorempien pöydille, lähellä eläkeikää olevat työkaverit eivät niitä enää opetelleet. Oman koneen saatuani seuraavat kaksikymmentä vuotta ovatkin sitten olleet yhtä opiskelua.

Perusohjelmamme autocad uusiutuu vähintään joka toinen vuosi, mutta mukaan ovat tietenkin tulleet kaikki office-ohjelmat, laskunkäsittelyt, tuntikirjaus, sap, kuvankäsittely ja taitto-ohjelma. Ja minä valitsin piirtäjän työn, kun olin aina pitänyt piirtämisestä.

Nykyinen päällikkö päälliköksi muututtuaan (on entinen työkaveri) melkeinpä ensitöikseen halusi päivitellä titteleitämme. Meille (2 kpl) piirtäjillekin hän ehdotti suunnitteluassistenttia tai cadassistenttia. Yhteen ääneen me molemmat ilmoitimme haluavamme olla rakennuspiirtäjiä. Ollaan erikoisia nuoria 50v ja 60v.

Lopuksi tämän loppupäivän työkuvia, joita kävin kotiin lähtiessäni ottamassa.

P5210143b-normal.jpg

Klassillinen koulu Tuomiokirkon vieressä Tampereella. Tämänkin rakennuksen olen aikoinaan työkaverini kanssa käynyt 5m:n ja 25 m:n mitoilla mittaamassa, kun piti saada suunnittelun pohjaksi kunnolliset piirustukset.

 

P5210139c-normal.jpg

Kansallismaisemaa, takana näkyy uutukainen Tammerkosken ylittävä Palatsinraitin silta. Oikean reunan punatiilisistä taloista taaempi on Museokeskus Vapriikki, aukossa rakennusten välissä sijaitsee Vapriikin terassi, jossa näkyy muutama ihminen niin pääsee mittasuhteista kiinni.

Kuvassa on kaksi työkohdettani, sillä piirsin Vapriikin piirustuksia. Ennen suunnittelun alkamista kävin alaverstaan aikoihin tilaa mittaamassa ja kartoittamassa. Kävelin mm. tuota kosken puolella olevaa seinustaa ensimmäisillä pakkasilla mittaamaan terassia, jolle ei silloin vielä päässyt rakennuksesta sisältä. Sen matkan muista iäti. Tunne oli huima, toiselta puolelta nousi pysty korkea seinä ja toisella puolella kuohusi Tammerkoski yhtä paljon alhaalla paljon runsaampana kuin kuvassa. Minulla jalassa nahkapohjaiset kesäkengät. Kaide on sittemmin remontin yhteydessä vaihdettu eikä seinusta ole yleinen kulkureitti.

Toinen piirustuksessa näkyvä piirustusaihe on etummaisen rakennuksen iso puolipyöreä ikkuna. Ikkuna oli sodan aikana muurattu umpeen ja se palautettiin jokunen vuosi sitten alkuperäiseen muotoonsa, kotimaisena puuseppätyönä. Ikkunan takana on konehuone.