Kolmen blogin päivittely tuntuu kieltämättä hieman työläältä.

Ja tuo sukututkimus ja sen blogi on nyt taas tällä hetkellä näistä se eniten pramilla oleva. Se tursuaa kuin pullataikina. Kun isäni puolen sukua olen päässyt sinne 1600-luvun puolelle ja jäljellä on puuttuvien päivämäärien kalastelu, mitäpä kekkasin minä? Isäni suku on siinä mielessä ollut kiitollista tutkittavaa, sillä muutamaa henkilöä lukuunottamatta ovat kaikki lähtöisin Ikaalisten/Parkanon/Kihniön ja Kurun alueelta. Ja niiden kirkonkirjat ovat erittäin hyvin skannattu nettiin. Ja loput olen voinut käydä lukemassa Tampereen pääkirjastossa. Se kun on puolen kilometrin päässä työpaikaltani. Lisäksi isäni vanhempien suvut ovat hipaisseet toisten tutkijoiden tekemiä tutkimuksia. Niitäkin on netistä löytynyt kiitettävästi. Pidemmälle en kuitenkaan enää yritä, kun taidot eivät enää riitä.

Sen sijaan tajusin, että onhan minulla äitikin. Ja kohta heti alussa tajusin, että tällä puolella ei sitten ihan yhtä helposti varmaan kaikki käykään kuin tuolla isän puolella. Hänen äitinsä tiedot jo tiesinkin ja lähdin hakemaan syntymäkuntaansa Pihlajavettä. Lapsuudesta oli kuitenkin muisto, että mummu olisi Virroilta kotoisin. Joten jokunen ilta meni karttoja lukiessa ennen kuin silmiin pisti Keuruun korkeudella oleva vesistö. Ja niin pääsin liikkeelle. Pihlajavesi-vesistö löytyy myös Savonlinnan lähistöltä. Sitten kysäisin äidiltäni varmistuksen, että olihan kyse Keuruun Pihlajavedestä. Olihan se, ja nykyisen se onkin yksi Keuruun kaupungin kylä.

Ja niin sitä on istuttu nokka kiinni läppärin ruudussa illat pitkät. Sukututkimuksen alku on mielestäni antoisaa, sillä taaksepäin liikkeelle lähdin 1905 vuodesta, jolloin isoäitini syntyi. Kirkonkirjat olivat onneksi sielläkin suhtkoht selkeitä. Ja sitä penskojen määrää, ensimmäinen perhe hänestä taaksepäin 26:n vuoden aikana 16 lasta, joissa kahdet kaksoset. Ei siinä paljon muuta ole äitee ehtinyt tehdä. Isoäitini nuorin tätikin oli häntä puoli vuotta nuorempi.

Tällä puolella oli sukuun naitu naapurikunnista enemmän. Henkilöitä löytyi Pihlajaveden lisäksi eniten mm. Alavudelta ja Virroilta sekä Lapualta ja Ähtäristä näin alkuunsa.

Joten sitten oli vuorossa äitini isä ja matka tyssäsi heti alkuunsa. Hän on syntynyt 1909 Pohjois-Pirkkalassa, joka on Nokia nykyisin. Tuon ajan kirkonkirjat ilmeisesti tuhoutuneet. Googlatessa sain vastaukseksi, kun aloin selvittämään, miksen mistään löytänyt mitään. Äitini kysäisee vielä vanhemmalta veljeltään, jos tämä muistaisi isänsä vanhempien nimiä.

Eli kun olen koko ajan pilaillut, että olen hitaan hämäläisen ja vielä hitaamman satakuntalaisen jälkeläinen, niin nyt siihen näköjään lisätään vielä pohjalaasetkin.