Kahvilassa tänään viereisestä pöydästä kuului yllättäen - Moro mitä kuuluu, joko sää jäit eläkkeelle? Niin että mitä? -  Käännyin katsomaan ja näin parit tutut kasvot, joista toisia en osannut mihinkään sijoittaa. Toiset kuuluivat entiselle siivoojallemme. Hän jäi eläkkeelle 15 vuotta sitten. Toisen kasvot olivat kyllä tutut, mutta...Kyselijä oli tämä toinen ja entinen siivoojamme pika pikaa sitten häntä korjasi, etteihän nyt vielä. Tuohan oli silloin ihan pikkulikka.

Mutta tapaaminen jätti kytemään ajatuksen, että ihanko oikeasti näytän eläkeläiseltä? Ajatuksen sain kyllä katoamaan iltapäivän aikana. Pöh mammat!

Tunne oli vähän samanlainen kuin aikoinaan 28-vuotiaana, kun terveyshoitaja sanoi, että tuossa alkavassa keski-iässä.

Eli sitä ollaan koko ikä oltu varhais-kaikkea: teini-iässä varhais-aikuinen, aikuisena varhais keski-ikäinen ja nyt eläkeläinen. Aikoinaan 60-luvulla tehtiin kaikille koulukypsyystestit ennen kouluunmenoa. Niiden mukaan minä olin koulukypsä 5-vuotiaana. Ja ravintolaankin olisin päässyt suit sait ilman papereita jo 15-vuotiaana.

Ja plikka on perinyt äiteensä geenit. Ensimmäisen tapauksen muistan, kun poikkesimme syömään valtatien varrella olevaan ruokalaan, kun hän oli 7-vuotias. Paikasta sai alle 13-vuotiaat lasten annoksen. Kun sitten sitä hänelle tilasimme, saimme ehdottoman vastauksen ei, koska tyttö on selvästi vanhempi. Piti ihan sossukortti näyttää ennen kuin uskoi. Pitkin hampain taipui. Emme koskaan paikkaan menneet uudelleen.

Ja plikkakin teininä pääsi sisään joka paikkaan ilman papereita. Paitsi silloin, kun hiuksissa oli vaalennus. Käsittämättömästi silloin paperit kysyttiin joka paikassa. Mutta kun hiuksiin vaihtui tumma väri, niin johan ovet aukesivat eikä kukaan epäillyt ikää.