Aika riittäisi postaamiseen, mutta ajatukset eivät nyt oikein tunnu pysyvän kasassa.

Kaiken pisti sekaisin toissa viikolla alkanut työterveyden järjestämä kuntokurssi. Sinne ilmoittautuessani ajatuksena oli saada puhtia oman kunnon parantamiseen kolmen vuoden takaisen sairasepisodin jälkeen. Kunto on nyt niin huono, että se alkaa jo häiritä normaalia päiväjärjestystä. Kun on niin huonokuntoinen ettei jaksa kuntoilla.

Pääkopan sisältöähän se ei ole rauhoittanut vaan edelleen siellä myllertää yhdet sun toiset asiat, suunnitelmat ja haaveet. Kurssilla piti miettiä syitä sinne hakeutumiseen. Ja syiden kertominen ääneen muille ei ollutkaan ihan niin helppoa kuin olin kuvitellut vaikka viimeisimmän eli sairauteni työkaverini kaikki tietävätkin. Mutta sitä kuinka paljon se on  minua järkyttänyt ei tiedä siellä kukaan. Ja kun jatkoin sitten pohtimista kotona seuraavana päivänä, tulivat mieleen kaikki viimeisen 15 vuoden aikana sinne haudatut ja minua vaivanneet asiat. Joten ensimmäisen kahden viikon kuntoilu on ollut enemmän tai vähemmän kehittelyn alla.

Joten tuli kuntoilupäivä ensimmäinen ja paikalle piti mennä klo 8 aamulla. Aamupäivän aikana kuunneltiin luentoa, kurssin sisältöä ja sääntöjä. Ja sitten tuli ensimmäinen kuntoilusuoritus - kahvitauko. Paikkana kahvihuone viisi kerrosta ylöspäin ja hissiähän ei tietysti saanut käyttää. Hieman puuskutti ylhäällä.

Kahvin jälkeen oli vuorossa leikki, jossa jokainen noukki lattialta kuvat, jotka kuvaavat tilannetta nyt ja tilannetta jonka haluaa kurssilla saavuttaa. Joten sitten venyteltiin takareisiä, kun noukimme kuvia lattialta. Sitten vuorotellen kerroimme kaikki ääneen miksi valitsimme omat kuvamme. Yllätyksekseni asian miettiminen toi tunteet pintaan kyyneleitten kanssa. Mahtoivat työkaverit yllättyä täydellisestä muutoksesta. Tätä puolta ei minusta ole aiemmin töissä nähty.

Seuraavaksi oli vuorossa aamupäivän oikea kuntoiluosuus eli kuntosali. Mutta koska huomasin tosi nopeasti, että liian kova kuntoilu nosti verenpainettani ja se taas aiheutti päässäni huonon olon. Joten poissuljettuja olivat kaikki ylävartalolla tehdyt liikkeet ja kahvakuulajumppa. Jalkalihaksien ajattelin olevan helpommin harjoiteltavien lihasten ryhmässä, kannattelevathan ne tätä painoa päivittäin. Mutta luulo ei ole tiedon väärti, kun seuraavana yönä heräsin 01.30 tykyttävään reisikipuun ottamaan kipulääkettä ja kipu seilasi koko seuraavan päivän pitkin jalkoja.

Kuntosalin jälkeen oli vuorossa lounas, jonka jälkeen reippaasti suuntasimme lihaskunto- ja liikkuvuustesteihin. Ja taas jouduin jättämään ylävartalotestit väliin. Ja testien jälkeen viisi kerrosta ylöspäin kahville. Kahvitauoilla oli tarjolla myös hedelmiä. Nälkä ei päässyt päivän aikana yllättämään.

Kuukauden päästä on lääkärin aloitustarkastus, hän päättää saanko osallistua polkupyöräergometriin ja tekee jotain taivutustestejä ja kertoo verikokeiden tulokset.

Yllätyin kuitenkin, etten ollut enempää kuin päivän kipeä jaloistani. Otin nimittäin seuraavan päivän lomaakin varoiksi. Kurssi kestää kesäkuuhun asti joka toinen viikko ja kurssipäivät ovat palkallisia.

Kauheasti ei kiinnostanut henkiökuntaa, sillä kurssi oli tarkoitettu toimihenkilöille, olisikohan heitä henkilökunnastamme (450) 150 - 200? Kurssilaisia on nimittäin 12 ja kaikki hakeneet mahtuivat mukaan.