Tässä tulee väkisinkin pitkiä päivitysvälejä, sillä pariin otteeseen olen jo kirjoittanut pitkänkin selostuksen ja hilkkua vaille loppua se on hävinnyt yhtäkkiä näytöltä kuin p saharaan. Ei sitten ole huvittanut alkaa uudestaan heti perään naputtelemaan. Tässä jo vakavasti suunnittelin tämänkin blogin siirtämistä tuonne kilpailijan palvelimelle, mutta siellä alkoi vaikeudet explorerin kuvansiirron kanssa. no Joten kait sitä nyt sitten täällä roikutaan jonkun aikaa ja seurataan tilannetta uusien taustajoukkojen kanssa.


Mutta sitten se höpinä. Joulu tuli ja meni - tosi erilaisena kuin koskaan ennen. Lomaa oli pari päivää ennen ja aina loppiaiseen asti. Jos sitä nyt lomaksi voi sanoa. Sillä minä kuulun siihen kastiin, joka ajattelee työnantajaa sairastuessaan ja käyttää siihen puuhaan kaikki vapaapäivänsä ja lomansa. Flunssa alkoi sinä siunaaman hetkenä, kun henkäisin, että ihanaa, pääsi lomalle. Ja niin sitä tehtiin jouluruoat, leivonnaiset ym. nenä vuotaen, pärskien ja käsiä pesten. Sen parin päivän aikana ennen joulua.

Plikka muutti 28.12., isovanhemmat kustansivat muuttofirman ja muuttolaatikot sai vasta 21.12. Koska olin aiemmin sanonut, etten suostu aattoa tai joulupäivää pakkaamaan, piti Tapanin- ja sitä seurannut arkipäivä käyttää kokonaisuudessaan pakkaamiseen, jotta sai kaikki valmiiksi laatikoihin seuraavaan aamuun kello 8. Muuttomiehet saapuivat 7,50 ja lähtivät uudesta asunnosta pois 10.30. Siinä ei hitaista hämäläisistä ollut tietoakaan. Ja me tunnettiin olomme hieman omituisiksi siirtyillessämme tieltä pois.

Sitten alkoi se suurempi puuha. 30 muuttolaatikkoa piti saada 2 päivän aikana purettua maanantain poishakua varten. Purkamiseen osallistui sitten enonsakin. Ja seuraavalla viikolla plikka sitten haki tavaroitaan ympäri kämppää, kun niitä oli tungettu hänelle outoihin paikkoihin. "Hevosensa" ruokakuppi löytyi mm. vessan pyykkikaapista.  Ja me juostiin seuraavalla viikolla poraamassa taulukoukkuja ym. seinille. Onneksi oli vähän pidempi loma, jotta viimeiselle viikolle ehti saada muutaman oikeankin lomapäivän.

Tähän hässäkkään sattui vielä isännän yllättäen alkanut pakkoloma, jolle ei loppua näy. Mutta minun loma on loppu ja työt alkaneet. Tänään just ilmoittauduin työkunnon ylläpitokurssille. Siis jos sille mahtuu, kun paikkoja on vain 12 ja meitä keski-ikäisiä ihan muutama enemmän (noin muutama sata). Kevään odotusta.