Tai siltä ainakin tuntuu, aika loppuu, entinen minä, joka osasi järjestää ajankäyttönsä erinomaisesti, tuntuu kadonneen kuin paukku saharaan.

Sitä on itsessään huomannut kummasti keski-ikäisen naisen ajatuksen juoksua. Kaikki se mikä äitini ikäpolvessa nuorempana ärsytti, niin hupsheijaa, löytyykin omasta pääkopasta. Ei mahda mitään, kun päivittäin huomaa ajattelevansa jotain katsellessaan, että mitä toi nyt tollain... ja miks toi nyt tollain... ja tää pitäis tälläin... ja nää on aina tehty näin.... Ährgh!!!!

Töissä työkavereiksi on vuosien varrella ilmaantunut noin parikymmentä vuotta nuorempia ihmisiä. Itse olen sieltä "arkisto-osastolta". Olen aina kuulunut ammattikuntaan, jonka ei ole tarvinnut kokoushuoneiden penkkejä kuluttaa. Ennen kuin nyt, sillä tämä nuorisoporukka, joka sisältää siis ihan päälliköitäkin, on keksinyt, että komennetaampas nuo tätöset tähänkin työryhmään mukaan. Ja niin siellä istutaan melkein päivittäin kuuntelemassa kuinka jokaisen pitää sanoa mielipiteensä jokaisesta asiasta eikä kukaan osaa päättää mitään eikä siirtyä seuraavaan asiaan. Esimerkiksi niinkin yksinkertaisen asian kuin reilun sadan hengen pikkujoulujen järjestämisen. Niihin on viikko aikaa ja vieläkin tämä kakaralauma huopaa ja souvaa esiintyjien listan kanssa, ruokalistaa vaihdetaan/muokataan jokaisessa kokouksessa. Ja kun ajattelin, että ihanaa, pikkujoulut on kohta, pääsee oikeisiin töihin, niin eikös posti tuonut kokouskutsun vuosijuhlien järjestämistoimikuntaan. Ja sama alkaa alusta.....

Vapaa-aika on kulunut sekin kylläkin koneella, kun aloitin tuota sukututkimusblogia järjestelemään. Alkaa pikkuhiljaa olla jo jonkinlaisessa järjestyksessä. Vähän vielä kuitenkin jotain.

Plikka asustaa samassa paikassa, tosin haeskelee isompaa asuntoa hevosensa kanssa. Heppa kun on alkanut siellä tekemään pahojaan korkojen kanssa. Tänään veivät just sohvan kaatopaikalle, sinne ovat jo joutaneet kaksi runkopatjaa, lukematon määrä cd-levyjä, vaatteita ja kaikkea muuta mitä se siihen suureen suuhunsa sattuu saamaan. Osaa muuten tosi juonisti avata oviakin. Täytti just vuoden, joten voisi jo lopetella pahantekojaan. Säkä on noin 92cm, että keittiön pöydille ei voi mitään herkkuja enää jättää.surprise

Välit poitsuun ovat olleet tähän asti on/off, nyt plikka pisti ne lopullisesti off ja haki tällä viikolla loputkin tavaransa kellarivarastosta pois. Hyvä niin, jospa se aurinkokin alkaisi pikkuhiljaa paistaa, koville on ottanut. Töissä on viihtynyt lapsia hoitamassa, siitäkin huolimatta, että kyseessä onkin erityislasten ryhmä, jossa on useampia erilaisia diagnooseja omaavia lapsia. Aika hurjia tapauksia, kun juttuja kuuntelee.