Ei saa aikaan mitään ei sitten millään. Flunssakin vaivaa. No se siitä.

Plikka ja poitsu saivat yllättäen 3h+k asunnon järvinäkymin 3 km Tampereen keskustasta. Ensi lauantaina pitäisi sitten kuluttaa päivä kanneskellen neidin tavaroita alas kolmannesta ja onneksi ylös vain toiseen kerrokseen.

Pikkuisen on nuorella parilla ensimmäinen yhteinen asunto eri tasoa kuin oma ensimmäiseni.

Joka oli opiskelijaasuntohuone omakotitalossa, ilmeisesti entinen palvelijan huone, käynti tuulikaapista, neliöitä taisi olla 10. Oma vessa ja suihku sentään.

Seuraavaksi normaali yksiö vuokratalossa, seinän takana vanhempi pariskunta, joka pöllähti rappuun vaikka mihin aikaan yöstä, kun kotiin tulin yömenoistani - tarkistamaan, että kenen kanssa. Televisiossanikaan ei tarvittu ääntä, kuuluihan naapurista hyvin. Mitä sen väliä, ettei kanava ollut sama.

Sitten oli vuorossa 40 neliön yksiö. Ruhtinaallisesti tilaa. Oikein keittiökin. Vessa oli muttei suihkua. Onneksi vanhemmat asuivat neljän kilometrin päässä. Pyykinpesukone oli eteisen nurkassa. Vesi siihen otettiin vessan hanasta varmaan viisi metrisellä johdolla, joka välillä rullattiin koukkuun odottamaan. Poistoputki oli yhtä pitkä ja vei veden samaisen vessan pönttöön. Ovea ei saanut kiinni pyykkiä pestessä, Pöntöllä piti istua ´leijuen´.

Sitten astui isäntä kuvioihin ja tavarat ja minä matkattiin hänen 50 neliön kaksioon Tampereen keskustaan. Kaikkea oli kaksi, kesti vuosia ennen kuin tavarat `yksiintyivät´vanhuuttaan.

Ruhtinaalliselta tuntuu nuorison 74 neliön kolmio saunalla - voitais itsekin siihen nyt muuttaa!Päättämätön