Olimme plikalla viime keskiviikkona illalla kahvilla, kun hän valitti, ettemme koskaan käy siellä kylässä. Lähdimme kotiin ja seuraavana päivänä soitin hänelle, kuinka ilta oli sujunut? Hänelle kun oli tullut yökylään ystävättäreni 15-vuotias tytär. Plikan vastaus kuului, että muhun nousi yöllä 38 astetta kuumetta. Eikä edellisenä iltana minkäänlaista merkkiä flunssasta tai mistään muustakaan. Käskin levätä ja juoda riittävästi.

No seuraavana päivänä soitin kyselläkseni vointia ja sain kuulla kuumeen nousseen 39:ään asteeseen. Olimme edellisenä päivänä sanoneet, että jos kuume jatkuu ja nousee, menkää käymään terveyskeskuksessa. Riku oli vienyt yövieraan onneksi kotiin. Plikka vain intti, että mää meen illalla töihin (piti olla 10:n tunnin työvuoro).

Joten hyppäsimme isännän kanssa autoon töiden jälkeen, ajoimme terveyskeskuksen kautta, tilasimme plikalle ajan ja kävimme hakemassa hänet lääkäriin. Plikka oli niin voipunut ettei tolpillaan pysynyt. Portaita liukumäkenä käyttäen laskeutui kolmannesta kerroksesta autolle alas.

Lääkärissä selvisi, että tulehdusarvot oli 160 ja plikka sai lähetteen ensiapuun, josta matka jatkui sairaalan vuodeosastolle suonensisäiseen antibioottihoitoon ja nesteytykseen. Osastolla kului kolme päivää ennenkuin tulehdusarvot olivat niin alhaalla, että antoivat luvan lähteä kotiin paranemaan. Diagnoosiksi paljastui ärhäkkä angiina.

Kait sitä vielä eläkkeelläkin tuosta jälkikasvustaan huolehtii...