Sukututkimuksesta olen haaveillut jo varmaan 20 vuotta. Mutta kun olen luonteeltani vähän sellainen ehkä sitten joskus ... niin sen aloitus on aina jäänyt.

Viime vuoden sairastelu sai vähän vauhtia puuhaan. Sillä kun helmikuusta elokuuhun istuu yksin kotona tekemättä mitään, päässä liikkuu kaikenlaista, varsinkin minun päässä. Kun tammikuun leikkauksen yhteydessä päästä otettiin pois melkein puolet kalloluusta ja laitettiin sairaalan pakastimeen odottamaan takaisin laittoa, ei tule mieleen alkaa yksistään kotona remonttihommiin, piti muistaa varoa kolauttamasta päätään mihinkään. Nukkuakin piti vain sillä kyljellä, minkä puolen päässä oli luu. No, sitä oppii vääntämään päänsä ihme kiemuralle, kun haluaa toisella kyljellä nukkua, käytännössä nukuin poskiluu tyynyä vasten.

Päivät menivät television katseluun, asioiden suunitteluun ja netissä surffailuun. Otettiin plustv-pakettikin, jotta olisi jotain katseltavaa, mutta ei se montaa päivää innostanut, samat ohjelmat sielläkin pyörii päivästä toiseen, parhaimmillaan samat useamman kerran päivässä. Joten kun en enää jaksanut talon remonttia suunnitella, kun siihen ei kuitenkaan ole rahaa, avasin netin ja surffailin. Googlasin oman isoisäni isän ja yllätyksekseni sain eteeni jonkun sukututkijan tekemän perin perusteellisen sivuston isoisoisäni Sefaniaksen kotipaikkakunnalta Amerikkaan lähtijöistä. Tiedoista löytyi hänen äitinsä, vaimonsa,vaimon isä, poikansa, Amerikkaan lähtöpäivä, määränpää.

Koska en ole aikaisemmin sukututkimusta harrastanut, tietojen oikeellisuudesta ei ollut mitään tietoa. Olihan kyse internetistä löytyneistä tiedoista. Ainoa tieto, jonka tiesin oikeaksi oli hänen poikansa tiedot, sillä hänhän oli isoisäni. Ja hänen tiedot olin itse henkilökohtaisesti kerännyt hautakivestään siellä käydessäni.

Joten seuraavat viikot kuluivat netissä kirkonkirjoja tutkien ja tietoja haeskellen. Nyt olen löytänyt kirkonkirjoista syntymämerkinnät tästä Sefaniaksesta, hänen äidistään ja vaimostaan sekä löytänyt aika monta virhettä, joita tämän löytämäni sivuston tekijä oli sinne ujuttanut.

Valitettavasti on edessä hautajaiset, sillä isäni vanhin sisar siirtyi tänään ajasta iäisyyteen. Lähdemme plikan kanssa vanhempiani sinne viemään.

Loppuun Facebookin luonnehoroskoopin, jolle plikkakin hörähti, että äitee, toihan on kuin sää:

Tulos: Neitsyt 23.8. – 22.9. Neitsyet ovat vuodenaikansa velvoittamina ikuisia huolehtijoita, jotka kaikin mahdollisin keinoin haluavat parantaa ja kehittää olemassa olevia systeemeitä ja järjestelmiä sekä yksityiselämässään että laajemmissa ympyröissä. Neitsyt kyllä huomaa kun joku asia ei ole kohdallaan tai muuten oikeassa paikassa. Neitsyt huolehtii muita merkkejä paremmin myös itsestään, ulkonäöstään ja kunnostaan. Neitsyt on henkilö, joka kerää, rakentaa, lajittelee, analysoi ja ryhmittelee asioita. Häntä leimaa järjestelmällisyys, tarkkuus, säntillisyys ja asioiden jälkipuinti. Hän on kieltämättä älykäs ja ahkera, mutta myös kitsas ja säästeliäs. Hän on luonnostaan pidättyvä eikä juuri mihinkään sitoutunut. Hän on kykenemätön osoittamaan tunteitaan, eikä hänen kiintymyksellään ole mitään tekemistä todellisten tunteiden kanssa. Joskus hän saattaa muuttua vilkkaammaksi, kun hänen lempiaiheistaan puhutaan, ja hän saattaa tulla hiukan ystävällisemmäksikin. Neitsyen metalli on elohopea, kivensä kvartsi, jaspis ja krysoliitti. Hänen värinsä on tummanvihreä ja päivänsä keskiviikko. Oodi Neitsyelle: Olen henki olennainen, sisältäni kokonainen. Loimia luon elämän. Analyysini verkkoihin jos sotkeudun, tunteeni muistaen mä vapaudun.