Isännän kanssa yhteen mennessäni jouduin opettelemaan täysin erilaisen sukulaisten tapaamistavan kuin mihin olin omassa perheessäni tottunut.

Anoppi on perin pirteä ja muutaman viikon päästä 83 vuotta täyttävä. Hänen päänsä on kuin partaveitsi, hän pyöräilee, rivitanssii, jumppaa, kansantanssii. Eikä synttärijuhlista tarvitse mainita kuin hänelle niin taatusti kaikki kynnelle kykenevät on kutsuttu. Tämä tuotti hieman vaikeuksia isännän ja minun taipaleen alkumetreillä. Jouluaattona koko suku ja lähimmät ystävät kokoontuvat anopille joulukahville.

Itse olen perheestä, jossa synttäreitäkin vietettiin vain oman perheen kesken. Perheen kanssa käytiin isän äitiä katsomassa noin sadan kilometrin päässä Kihniöllä. Jotta hän edes silloin pääsi saunaan. Hänkin eli kunnioitettavan 92:n vuoden ikään. Meillä jouluaatto on aina ollut oman perheen päivä, joulupäivänä ja tapanina käytiin sukulaisissa.

Tämä ero on vuosien varrella aiheuttanut ajoittain kärhämään anopin ja itseni välillä, hän ei jaksa ymmärtää erilaista tapaa kuin mitä itsellään on enkä minä ole halunnut antaa omista tavoistani perää. Vuodet ovat tasoittaneet teräviä reunoja. Samaa on läpikäynyt myös vävypoikansa kanssa.