Isäntä on jo viikkoja intoillut työkaverinsa järjestämästä pilkkireissusta tuonne merelle eli Raumalle. Työkaverinsa ystävän työpaikalla on siellä mökki, sellainen 100 neliöinen. Useampaan autoon pakkautui 10 miestä makuupusseineen ja pilkkeineen ynnä muine tärkeine tykötarpeineen. Tosin meidän isännän makuupussi ja -alusta näkyvät jääneen tuonne meidän kuistille ihan sujuvasti. Tekee selälle varmaan hyvää nukkua kovalla alustalla, mikäli sitä alustan kovuutta edes huomaa.

Puhuessamme ensimmäisen kerran puhelimessa olivat menossa Hämeenkyrössä. Mitäs te siellä teette? Niin siis Tampereelta Vöyrin kautta Vaasaan ja Raumalle vai kysyin? Joo, mutta kun Matti unohti viedä kotionsa jotakin, niin sitä sitten lähdettiin kymmenen miehen voimin ensin Hämeenkyröön viemään. Taitavat olla samanlaisia homekorvia kaikki. Mahtaa autoissa olla tunnelmaa.

Olimme isännän kanssa sopineet, että hän soittaa välillä kotiinpäin, ettei tarvitse äijäköörissä emännälle puhelimeen vastata ja kertoa, että missä mennään. Kiitettävästi on soitellut pari kolme kertaa päivässä. Nyt tultiin saunasta - nyt paistetaan makkaraa - nyt mää menen nukkumaan. Ja tänä aamuna kahdeksalta, että nyt lähdetään jäälle. Piirsin ison ristin eteisen seinään. On sen verran harvinaista herkkua, että hän nimittäin muistaa tehdä niinkuin on sovittu.

Huomenna pitäisi isännän kotiutua kalareissultaan. Ovatpahan äijäporukassa saaneet parantaa maailmaa ja ainakin omaa elämäänsä.