Just tultiin kotiin pari tuntia kestaneestä The Manhattan Transferin konsertista Tampere Areenalta.

Kyllä suuren maailman tähtien konsertista oli kyse. Ohjelma koostui uudemmasta tuotannosta ja sitä nuoruudessa kuunneltua tuli vasta ihan lopussa.

Musiikkinautintoa häiritsi hallin kylmyys, olisi pitänyt jättää takki päälle tai ainakin kaulahuivi kaulaan. Jopa esiintyjätkin huomauttivat viileydestä.

Toinen häiritsevä tekijä oli yleisön jäykkyys. Konsertin kuuntelijat olivat keski-ikäisiä, parempiinsa pukeutuneita. Me plikan kanssa tunsimme olomme hieman tavanomaisiksi perusvaatetuksessamme. Laulut siellä kuunneltiin hiljaa heilumatta ja lopuksi taputettiin.

Yllättävän vähän oli väkeä, vain permanto täynnä ja sivukatsomoissa muutama henkilö.

Kyllä aulasta tarttui matkaan uudempaa tuotantoa oleva cd.

Plikka juoksi narikkaan hakemaan takkejamme, odottelin sivussa. Vieressäni odotteli nainen, joka purskahti nauruun plikan tullessa luokseni ja perin närkästyneenä päivitteli kuinka narikan työntekijä oli hänelle sanonut, että otetaanpa rouvan lappu. Rouvalla ikää 19 :/ Sen siitä saa kun äiteen kanssa liikkeelle lähtee.

Seuraavaksi on äiteen vuoro toimia plikan seuraneitinä Johanna Kurkelan ja UMOn joulukonsertissa Aleksanterin kirkossa joulukuussa.

Huominen on lomaa, sillä puolelta päivin on aika EEG-tutkimukseen Taysiin. Saa siten aamusta vähän pitempään lötköillä. Ei tule nyt varmaan uni heti, kun tuli taas tuota kahvia illalla juotua muutama kupillinen liikaa.