Kummasti iän lisääntyessä huomaa itsessään mitä kummallisempia mielihaluja: Kuistilla nimittäin odottaa ainakin 100 kukkasipulia maahan laittamista. Sipulit on kaupassa pusseissa niin ihanan näköisiä, että ihan pakko on hankkia. Koskaan aikaisemmin en ole itsessäni hortonomin vikaa huomannut.

Otin ensi viikon lomaakin, että saa pihatyöt tehtyä ennen lumisateita. Samalla ajattelin haravoida miljoonan triljoonaa koivunlehteä nurmikolta.

Pakkaseen ajattelin tehdä ruokaa valmiiksi. Nyt jo tekee mieli muuta kuin pizzaa, joka oli ainoa ruokalaji, jota vatsani kesti niiden sairaala-aikaisten ripulien jälkeen. Ja plikka esitti vienon toiveen tavallisesta kotiruoasta. Isännän bravuuria taisivat koko kevään syödä:kaupan eineshyllyn lihapullat ja pakastealtaan lohkoperunat.

Plikka kinusi mukaansa Johanna Kurkelan ja UMOn kirkkokonserttiin joulukuussa. Lupasin ja liput hankittiin. Ajatus konsertista jäi kytemään ja roihahti huomatessani mainoksen the Manhattan Transferin tulevasta lokakuun Tampereen konsertista. Nyt oli plikan vuoro lupautua äiteensä seuraksi. Liput hankittiin sinnekin, onneksi oli säästynyt rahaa sairaslomalla ollessa. Plikka pyysi kuitenkin ensin MT:n cd:n kuunneltavaksi, jotta tietäisi mitä odottaa. Siellähän sitten on seuraneitinä ilmeisesti päälle 50:iä täynnä olevassa salissa.

Hintavaa on ulkomaan elävien konserteissa käyminen, nämäkin maksoivat yhteensä 125€. Kirkkoon 40€. Mutta kerran se vain kirpaisee.

Trallallaaaaaaa!