Kun on ollut koko kevään aikaa sairaslomalla päässään järjestellä asioita, ja onneksi ne alkavat siellä paikkansa löytää. Innostuin etsimään vanhoja ystäviäni eri elämän vaiheilta.

Onneksi kouluaikaiset ystäväni ovat yllättävän tehokkaasti kirjautuneet erilaisiin järjestelmiin, kuten esim. koulukavereihin ja naamakirjaan. Olen saanut yhteyden mm. kansakoulun 1-4:llä luokan aikaiseen, yläaste ja lukioaikaiseen luokkakaveriini sekä oppikouluystävääni.

Yläaste/lukioystäväni kanssa kävin jo päiväkaffeilla, hän kun ei ole silloisesta kotikunnastamme lähtenyt muualle ja minäkin sinne muutin takaisin. Kahvilaan mennessäni ajattelin, että tunnistanko, sillä 20-vuotta saa aikaan jotain ulkonäössä, mutta hänestä löytyi kuitenkin vanhat tutut piirteet kasvokkain seisoessamme.

Samaa tunnistamista pelkäsin noin 10 vuotta sitten, kun sain yllättävän puhelinsoiton kansakouluaikaiselta luokkakaverilta. Olivat alkaneet järjestää luokkakokousta. Kysyin mistä osasi minut kaivaa esille, minä kun olin sen jälkeen vaihtanut koulua oppikouluun ja muuttanut toiseen kuntaan. Hän oli mennyt naimisiin serkkuni parhaan kaverin kanssa ja tajunnut kysäistä yhteystietojani serkultani. Sovittuun kokoontumispaikkaan mennessäni siis jännitin tunnistaisinko ketään. Kävelin isoimman pöydän ohi ja huomasin yhden istujan kasvoissa tytön silloiselta luokaltani. Hän ei ollut muuttunut yhtään. Kummasti olivat löytäneet luokan kokoon, muistaakseni vain kaksi puuttui.

Tuttujen pongaamiseen jää kiikkiin, sillä viime kesänä töihin bussilla mennessänikin katselin muiden matkustajien kasvoja ajatellen, että näkyisikö siellä ketään tuttuja. Muutamaa epäilin, mutten rohjennut kuitenkaan mainita tai kysäistä.

Seuraavana on vuorossa sukututkimuksen aloitus, toivottavasti saan itsestäni sen irti.