Joskus sitten rasittaa tämä meidän perheeseen pesiytynyt tapa luetella tekemisiä! Mä vein-tein-hain viimeksi. Miks aina mää? Just mä pääsin istumaan! Säkään et koskaan tee sitä tätä tota. Jumankekka!

Plikka hinkuaa seuraavaksi koiraksi noutajaa, joka on kymmenen kertaa työteliäämpi. Eikä se näiden nykyistenkään kanssa tee juuri mitään käskemättä. Ihanko oikeasti luulee, että koira hoituu vartti per päivä? Ja niitä on vielä kaksi.

Isäntä haluaa viikonloppuisin nukkua, kun viikolla on noustava viideltä. Niin siis viideltä nousen minäkin. Mutta minähän jaksan. Mitä nyt vain pinna välillä soi. Sitten valitetaan, että mitä sä aina huudat! Eivät vain huomaa, että olen jo sanonut ja pyytänyt viisi kertaa. Ja mulle on aina vastattu, että joo kohta.

Tänään isäntä tuli autotallista sisälle kolmen aikaan, keitti kahvia ja sitten tokaisi, että siivotkaa nyt hei vähän. Kaverinsa K tulee just kahville. Enhän mä ollut kuin aamu kahdeksasta siivonnut ja järjestellyt. Ja lämmittänyt uunia. Niin ja ajanut plikkaa siivoamaan omaa kerrostaan. Mutta sillä oli kuulemma kahvitauko, vartin työn jälkeen.

Ja huomenna uudestaan, eikun siis tänään. Hyvää yötä, kauniita unia.