En jaksanut lähteä isännän kyydissä aamulla töihin. Olisi pitänyt lähteä ennen puoli seitsemää, kun itsellä on liukuva 7-18:sta. Oltiin plikan kanssa sovittu, että hän töihin mennessään vie minut. Kokous alkoi klo 9.

Torkuskelin soffalla aamupuuhien jälkeen odotellessani plikan heräämistä. Kello soitti 7.50. Eli siis aamutoimiin ja -palaan jäi 40 minuuttia. Meikkaus, hiusten puunaus, aamupala, eväiden teko. Kas kun ei ilmoittanut menevänsä vielä suihkuunkin tai suoristavansa hiuksetkin. Muistutin, että lähteä pitää viimeistään puolelta, jotten myöhästy. "Hei kello on vasta niin ja niin vähän, kyllä sä ehdit."

Kello 8.37 istuimme autoon. Matkaa kaupungin keskustaan vain 7 km, mutta vaikka kuinka monet valot. Tietysti joka ainoa valo punaisella ja eteen ilmestyi hiivatun mopoauto. Ne pitäisi lailla kieltää. Olin työpaikan pihassa klo 8.55. "Eihän meille tullut kiirekään".

Käsittämätön ajantajun erilaisuus kummastuttaa aina uudestaan.